Meillä tuntuu piisaavan raparperia. Siirsin muutama vuosi sitten hivenen kärsineen raparperin (jonka sain tätini puutarhasta) entiseltä paikaltaan kuistin viereen. Joka vuosi se tekee aina vain enemmän ja enemmän satoa, joten paikanvaihdos taisi tulla tarpeeseen. Tai tarpeeseen ja tarpeeseen, minun mielestäni kesään kuuluu raparperi eri muodoissaan, kiisselinä ja piirakkana, muun muassa, mutta lapset vihaavat sitä. Kun esikoinen sai hoidossa ensimmäisen kerran raparperikiisseliä, oli ihmetys suuri: "ei meidän äiti vain tee ruohosta kiisseliä!"
Kokeillaan siis jatkojalostusta. Mansikkaraparperihillo oli minun ja monen vieraan mielestä hyvää, mutta lapset eivät syö kuin omenahilloa. Nyt tein mehua, katsotaan, kuinka se tekee kauppansa.
1,5 l raparperia
1,5 l vettä
Keitä noin 30 min, kuori halutessasi vaahto pois pinnalta. Siiviloi harsokankaan läpi, anna valua kunnolla. Lisää n. 2 dl sokeria, ja anna sulaa. Pullota. Mehun pitäisi olla heti valmista juotavaksi, mutta uskon, että meillä laimennetaan sitä vedellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti